Katkarapu-tomaattipasta

Viikonlopun antia, eli rapsakkaa katkispastaa tomaatin ja kaikenmaailman töhkän kera. Ihan alkuperäinen resepti löytyy Vireyttä vihanneksista -kirjasta, mutta askartelin tätä aika reippaasti uusiksi. Kaikki kunnia kuitenkin alkuperäiselle kirjoittajalle, joka on ollut joku dude. Koska tähän tulee muun muassa oliiveja, kapriksia ja no, niitä katkarapusia, niin elä hullu enää suolaa ainakaan tähän tunge. Verisuonet poksahtaa muuten. Katkaravut, nuo merien epäkrillit ovat verraten kolesterolipitoista kamaa, joten jos LDL-reseptoreita ei sulla oo, niin eläpä syö. Tai omalla vastuulla. Ihan sama. Käytin tähän italialaista täysjyväpastaa, koska en tykkää syödä halpismakaroonia. Minä tykkään tunkea pastan sekaan myös kananmunaa ja parmesaania. Jos et ole tutustunut sellaiseen projektiin, niin kokeile tätä toki ensin ilman. Tein tästä hieman pastapitoisempaa, joten yksineläjä voi puolittaa pastan määrän. Laitoin itse pastaa enemmän, koska yritin huijata lapset syömään kerrankin jotain muuta kuin makaronilaatikkoa. Ei onnistunut.

Katkarapu-tomaattipasta

Aineosat

  • 200 g kierre- tai jotain gravitaatiopastaa (täysjyvä)
  • oliiviöljyä paistamiseen
  • n. 200 g isoja katkarapuja (ei mitään puolimetrisiä)
  • 3 valkosipulin kynttä
  • 1 rasiallinen punaisia minitomaatteja
  • oreganoa
  • 0,5-1,5 dl vihreitä oliiveja (voi olla täytettyjä, mutta ei sementillä)
  • 1-2 rkl kapriksia
  • parmesaania rouheena (ja pari kananmunaa jos haluaa)
  • mustapippuria mausteeksi

Valmistus

No, veden pastaa varten voi laittaa tässä vaiheessa kiehumaan jos osaa kokata ja ajoittaa pastan valmiustilan juuri siihen kun muu mäiske on valmista. Itse en osaa, joten arvon pastan aina jossain vaiheessa tulille. Pasta keitetään väljässä vedessä (himppu suolaa jos haluaa) ja paketin ohjeen mukaan al dente. Älä tee pastasta ylikypsää, mutta ei sitä ole kiva silleen rouskutellakaan.

Anyway, kuumenna pannu about keskilämmölle. Liruta öljyä pannulle, ja heitä puolet hienonnetusta valkosipuloinnista öljyyn tirajamaan. Nappaa myös (sulatetut) katkikset perään. Näitä ei ole tarkoitus muuttaa atomeiksi, vaan lämmitellään 1-2 minsaa. Vippaa sitten pikku merihirviöt lautaselle odottelemaan. Toivottavasti pasta ei ole tässä vaiheessa jo valmista, koska muuten ei hyvä. Nappaa toinen tilkka öljyä pannuun, ja heitä loput valkosipelit perään. Kun sibula on vähän pehmennyt, heitä messiin halkaistut tomaatit ja sopiva satsi oreganoa. Kypsennä ja sekoittele muutama minuutti, kunnes tomaatit pehmenevät. Itse kypsensin hieman liikaa, joten tomaatit alkoivat jo heräillä henkiin. Ei se nyt makua pilaa, mutta esteettisyys on vähän niin ja näin. Mutta ei tämä mikään Inno ole, joten olkoot tomaatit missä muodossa tahansa. Tässä vaiheessa nappaa sekaan kaprikset (valuttele niistä ensin kaprisliemi pois) ja oliivit (jotka olet jo halkaissut). Pyöräytä muutama kerta ja siirry pastan kimppuun, joka on tässä vaiheessa (toivottavasti) juuri valmista.

Valuta pastasta kaikki veden pois poikkeen. Nyt on kaksi kioskityyppistä vaihtoehtoa: munalla tai ilman. Jos menet naturel, niin nakkaa katkistomaattisetti pastan sekaan, kaavi sopiva kasa lautaselle ja rouhi mustapippuria perään. Riputtele parmesaania päälle silleen nätisti. Jos haluat kikkailla, niin tee seuraavasti: ota kulho (jonka olet lämmittänyt), nappaa siihen toinen muna kokonaan ja toisesta keltuainen, kippaa perään ruokalusikallinen parmesaania ja vatkaa haarukalla hulluna (elä seinille). Kippaa se sitten kuuman pasta joukkoon ja sekoita nelosvaihteella. Sitten nakkaa katkistomaattisetti pastan sekaan ja jatka niin kuin versiossa A.

katkap_2

Nauttiminen

Jos et tykkää suolaisesta tai välimerityyppisestä ruoasta, niin maku voi olla vähän inska. Tähän voi kyytipojaksi ottaa vaikka patonkia, ja joku raikas salaatti ois aika jees. Juomaksi sopii joku raikas valkkari, sauvignon blanc taikka soave. Jos oluesta tykkää, niin vaikkapa bitteriä tai alea.